IUPAC juhlii tänä vuonna 100-vuotista historiaansa

IUPACin verkkosivulle on toteutettu nuorten kemistien jaksollinen järjestelmä, josta kemistilahjakkuudet löytyvät alkuaineen merkkiä klikkaamalla.

Puhtaan ja sovelletun kemian kansainvälinen unioni IUPAC juhlii tänä vuonna 100-vuotista historiaansa. IUPACin presidentti Qi-Feng Zhou vieraili Suomessa huhtikuussa.

The International Union of Pure and Applied Chemistry IUPAC perustettiin sata vuotta sitten kansainväliseksi yhteistyöelimeksi, jonka puitteissa eri maiden kemistit voivat kokoontua yhteen sopimaan kemian termeistä, nimeämisestä ja määritelmistä. IUPACiin kuuluu nyt jäsenenä viidenkymmenenkahdeksan maan kemian jäsenorganisaatiot.

IUPACin 100-vuotisjuhla näkyy sen toiminnassa erilaisina hankkeina, joita ovat kurssit ja muut koulutustilaisuudet, kilpailut ja helmikuussa pidetty naiskemistien globaali aamiaistilaisuus. Unionin verkkosivustolle on valmistunut myös Nuorten kemistien jaksollinen järjestelmä, jossa esitellään jäsenmaiden päteviä kemistinuoria tutkimusaiheineen.
Pariisissa pidetään juuri tällä hetkellä, 5.-12.7. IUPACin 47. maailman kongressi ja samassa yhteydessä IUPACin 50. yleiskokous. Kongressin teemana on “Frontiers in Chemistry: Let´s create our future! 100 years with IUPAC”.

IUPACin kehitystyö perustuu vapaaehtoisten kemian ammattilaisten ahkeroimiseen

IUPAC syntyi teollisuuden ja akateemisten kemistien yhteistyöelimeksi vuonna 1919. Kemistit tarvitsivat systematiikkaa yhdisteiden nimeämiseen, ja heidät piti näin saattaa yhteen neuvottelemaan yhteisistä nimeämis- ja määrittelyperusteista.

Vuosikymmenten kuluessa IUPACin tehtävät ovat laajentuneet ja monipuolistuneet. Nimeämis- ja terminologiatyön lisäksi unioni käsittelee myös atomipainojen suuruudet ja alkuaineiden nimeämiset. Lisäksi IUPAC organisoi konferensseja, projekteja ja koulutusta. Kemian tiedon popularisointikin kuuluu järjestön kiinnostuksen kohteisiin, samoin kemiaa koskevat eettiset, ympäristö- ja terveyskysymykset. IUPAC jakaa myös tunnustuksia ja palkintoja

Unionilla on ainoastaan viisi palkattua työntekijää Yhdysvalloissa, ja varsinaisen sisältötyön tekevät tuhannet kemian asiantuntijat eri maiden jäsenorganisaatioista oman varsinaisen päätyönsä ohessa. Unionilla on kahdeksan eri aloihin syventyvää divisioonaa ja useita komiteoita. Talous perustuu jäsenmaksuihin.

Vuotta 2019 juhlitaan kemian alalla myös YK:n nimeämänä Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän vuotena. Juuri tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun venäläinen Dmitri Mendelejev esitteli vuonna 1869 alkuainetaulukkonsa. Tällä hetkellä alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä on 118 alkuainetta.

IUPACIn presidentti Qi-Feng Zhou esitelmöi IUPACin toiminnasta huhtikuun 26. päivänä Suomalaisten Kemistien Seuran 100-vuotisjuhlaseminaarissa ja antoi samassa yhteydessä podcastina kuultavan haastattelun.

IUPACin presidentti professori Qi-Feng Zhou on työskennellyt aiemmin Pekingin yliopistossa.Tohtoriksi hän väitteli Yhdysvalloissa Massachusettsin yliopistossa. Hän on tutkinut nestekiteitä.

IUPACin presidentin Qi-Feng Zhoun haastattelu

Jutun toimitus ja valokuvat Sisko Loikkanen

Mekaaninen sidos teki mahdolliseksi molekyylikoneet

Fraser Stoddart kiertää maailmaa tieteen lähettiläänä.

”Kemia on nuori tieteenala jossa oli vielä tilaa uuden sidoksen löytymiselle”, toteaa kemian nobelisti Sir J. Fraser Stoddart.  

Stoddart oli tuomassa mekaanista sidosta kemistien työkalupakkiin. Löydön ansiosta molekyylejä voidaan kytkeä yhteen molekyylikoneiksi. Tyypillisiä ovat sukkulat, jotka seilaavat kahden molekyyliaseman väliä, molekyylikytkimet ja erilaiset hissit.

Kemian nobelisti kokee itsensä nykyisin tieteen lähettilääksi, joka kiertää maapalloa kertomassa tieteestä, luennoimassa ja antamassa haastatteluja toimittajille. Hän tapaa matkoillaan yhtä lailla valtioiden johtajia kuin tutkijoitakin. Stoddart on aktiivinen twitterissä.

Nobelisti ottaa selfietä Messukeskuksen edustalla.

Stoddart on syntyisin Skotlannista mutta tehnyt pitkän uran Yhdysvalloissa Northwestern-yliopistossa. Hänet palkittiin ranskalaisen Jean-Pierre Sauvagen ja hollantilaisen Ben Feringan kanssa kemian Nobelilla vuonna 2016.

Kolmikko kehitti menetelmiä, joiden avulla kemistit rakentavat orgaanisen kemian piirissä molekyylikoneita, kuten kytkimiä, sukkuloita ja hissejä. Molekyylikoneet teki mahdolliseksi aivan uusi sidostyyppi, mekaaninen sidos.

Stoddart vieraili luennoimassa maaliskuussa ChemBio-tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa.

Iltapäiväseminaarin alussa hän jakeli kainalossaan olevasta pahvilaatikosta purkkeja valitsemilleen eturivin henkilöille.

Stoddartin pahvilaatikko oli täynnä kuvan voidepurkkeja.

Purkin kyljestä selvisi, että kyse on silmänympärysvoiteesta. Syvempi tieto löytyi googlettamalla. Yhdysvalloissa Pasadenassa toimii nanotekniikkayritys PanaceaNano, jota Fraser Stoddart on ollut perustamassa vuonna 2015. Yritys etsii sovelluksia yliopistotutkimuksesta putkahtaneille nanoinnovaatioille, mukaan lukien Stoddartin nanomateriaali- ja molekyylikonekeksinnöt.
Kosmetiikkatehdas hyödyntää keksintöjä voiteissaan.

Jutun toimitus ja valokuvat Sisko Loikkanen

Nobelisti Ada Yonath kehittää uutta antibioottia ja tutkii kemiaa, joka synnytti elämän

Ada Yonath teki mahdottomasta mahdollisen ja selvitti, miltä ribosomit näyttävät. Vuonna 2009 hänet palkittiin kemian Nobelilla.

Ada Yonath on maailman johtavia ribosomitutkijoita. Hänellä on ribosomien rakenteesta vankkaa tietoa, jota hän nyt hyödyntää kehittääkseen täsmätoimista antibioottilääkettä. Uusi lääke blokkaisi hallitusti bakteerin ribosomin toiminnan. Yonath haluaa myös selvittää, kuinka elämä sai alkunsa.

Ada Yonath on sinnikäs tutkija. Kun hän aikoinaan alkoi tutkia ribosomien rakennetta, juuri kukaan ei uskonut hankkeen onnistuvan. Hopeless work, kollegat sanoivat. Ribosomin rakennetta pidettiin aivan liian monimutkaisena selvitettäväksi.

Proteiinista ja rna:sta koostuva ribosomi on kuin pahasti sotkeutunut lankarulla. Proteiinin aminohappo- ja ribosomin rna -ketjut ovat kietoutuneet sekavaksi sykkyräksi. Miten siitä ottaisi selvän? Yonath ei antanut periksi vaan jatkoi sinnikkäästi tehden aluksi pieniä ja lopulta suuria edistysaskeleita.
Vuonna 2009 hänen ansionsa huomattiin kemian Nobel-palkinnolla, jonka hän jakoi kahden muun ribosomitutkijan Venkatraman Ramakrishnanin ja Thomas Steitzin kanssa.

Noista ajoista kuva ribosomista on yhä täydentynyt, ja tällä hetkellä Yonath voi käyttää kertynyttä tietoa hyväksi uuden antibiootin kehittämisessä. Hän etsii lääkettä, joka tarttuu täsmällisesti bakteerin ribosomin strategisiin kohtiin estäen sen toiminnan.

Yonathilla on Weizmann-instituutissa Rehovotissa Israelissa apunaan kymmenen tutkijan ryhmä ja hyvät tutkimuslaitteet.

Yonathia askarruttaa myös kemia, joka mahdollisti elämän. Hän on tehnyt jo alustavia kokeita ja tietää nyt, kuinka tutkimusta kannattaa jatkaa.
Tällä hetkellä hän olettaa pienten rna-molekyylirakenteiden katalysoineen muinoin peptidisidoksen syntymistä. Peptidisidokset sitovat aminohapot yhteen pitkiksi ketjuiksi, jotka sykeröityvät kolmiulotteisiksi proteiineiksi.

Seuraavassa podcastissa Ada Yonath kertoo tutkimuksistaan.

Ada Yonath oli vuonna 2009 neljäs kemian Nobelilla palkittu naistutkija.

Jutun toimitus Sisko Loikkanen, valokuvat Sisko Loikkanen ja Juho Leikas

”En etsi elegantteja vaan käytännöllisiä ratkaisuja” – sanoo kemian nobelisti Barry Sharpless

Barry Sharpless

Barry Sharplessin tutkimusryhmästä on vuosien varrella putkahtanut ulos orgaanisen synteesin menetelmiä, joista on ollut huomattava hyöty teollisuudelle. Sharpless on innovatiivinen tutkija, joka yhä etsii uusia, toimivia ratkaisuja orgaanisten molekyylien valmistukseen. Ihanteena on täydellinen reaktio, jossa saanto on sata prosenttia eikä sivutuotteita synny ollenkaan.

Yhdysvaltalainen Barry Sharpless pokkasi vuonna 2001 puolet kemian Nobel-palkinnosta. Palkinto myönnettiin kiraalisten katalyyttisten hapetusreaktioiden kehittämisestä. Sharpless kehitti ryhmineen menetelmän, jossa syntyy stereokemialtaan tarkasti määriteltyä glysidolia. Reaktio tuottaa vain yhtä isomeeriä, joko R- tai S-muotoa eikä isomeerien seosta kuten yleensä orgaanisissa synteeseissä. Sharplessin menetelmällä on ollut valtava merkitys lääketeollisuudelle, joka käyttää glysidolia sydänlääkkeiden valmistukseen.

Sittemmin Sharpless on syventynyt click-kemiaan. Toiveena on saada lähtöaineet reagoimaan täydellisesti halutuksi tuotteeksi, suurella saannolla ilman sivureaktioita.

Sharpless kiinnostui kemiasta ja tutkimuksesta opiskellessaan Dartmouth Collegessa New Hampshiressa. Vuonna 1968 hän väitteli tohtoriksi Stanfordin yliopistossa ja toimi sen jälkeen professorina sekä Stanfordissa että MIT:ssa. Lähes kolmen vuosikymmenen ajan hän on kehittänyt kemian synteesejä Scripps Research –instituutissa Kaliforniassa. Tällä hetkellä hän tutkii click-kemiaa myös yhteistyössä Shanghain orgaanisen kemian instituutin kanssa.

Barry Sharpless vieraili maaliskuussa luennoimassa Helsingissä pidetyssä ChemBio- tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa, jossa oheinen haastattelu on tehty.

Barry Sharplessin työllä on ollut merkittävä vaikutus lääketeollisuudelle

Barry Sharplessin laboratoriossa on kehitetty tärkeitä menetelmiä kemian synteeseihin. Orgaanisen kemian professori Ari Koskinen Aalto-yliopistosta kertoo podcastissa Sharplessin Nobel-palkintotöistä, työstä click-kemian parissa ja click-kemian suuntauksista.

Nobelistit Barry Sharpless, Ada Yonath ja Fraser Stoddard keskustelivat ChemBion paneelissa, jota veti professori Ari Koskinen Aalto-yliopistosta (kuvassa oikealla).

Jutun toimitus Sisko Loikkanen, valokuvat Sisko Loikkanen ja Juho Leikas

Siruteknologiasta väline tutkia lääkeaineiden aineenvaihduntaa?

Tiina Sikanen siirtää tutkimusryhmineen kemian operaatioita miniatyyrimittaan, toteutettavaksi mikrosiruilla, jossa kemian yksikköoperaatiot tehdään joko rinnakkain tai peräkkäin. Jopa kolikonkokoiselle sirulle mahtuu useita toimenpiteitä. Mikrofluidistinen teknologia tuo myös kustannussäästöjä.

Tiina Sikanen on innostunut mikrofluidistiikasta, jossa hän voi hyödyntää koulutustaan sekä farmasian tohtorina että kemian diplomi-insinöörinä.

Pyrkimys miniatyrisoida kemian perinteisiä analytiikan operaatioita

Farmasian tohtori, diplomi-insinööri Tiina Sikanen tutkii ja kehittää Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa tekniikoita, joiden avulla lääkeaineiden aineenvaihdunnan yksityiskohtia voi tutkia miniatyyrimittakaavassa.

”Tutkimme mikrofluidististen ja miniatyrisoitujen analyysisysteemien käyttöä lääkkeiden aineenvaihdunnan tutkimiseen ja lääkekehitykseen. Pyrimme miniatyrisoimaan kemian perinteisiä analytiikan operaatioita”, Sikanen kuvaa tutkimustaan.

Reaktiot tehdään mikrosiruilla, jotka ovat kooltaan kolikonsuuruisesta kämmenenkokoiseen. Reaktiot tapahtuvat mikrosirujen hiuksenohuissa kanavissa, joiden poikkileikkaus on 50-200 mikrometrin luokkaa.

Sirulle voidaan mahduttaa useita yksikköoperaatioita rinnakkain tai peräkkäin. Biokemiallinen reaktio, reaktiotuotteiden erotus ja rikastus ja lopulta yhdisteiden tunnistus voivat kaikki periaatteessa sijaita samalla pienellä sirulla. Käytännössä kuitenkin yhdelle sirulle valitaan vain pari kolme operaatiota.

”Mikrokanavia yhdistelemällä voimme liittää kemiallisen analyysiketjun eri vaiheita toisiinsa”, Sikanen selventää.

 

Mikrosiru voi näyttää vaikkapa tällaiselta.

Siruteknologia auttaa tutkimaan esimerkiksi lääke-lääke –vuorovaikutusten mekanismeja

Sikasen ryhmässä siruteknologian avulla on kehitetty entsyymireaktori, jossa entsyymit on kiinnitetty mikrokanavan pintaan kemiallisin ja biokemiallisin sidoksin. Tutkimusryhmä keskittyy sytokromi P450 –entsyymeihin, jotka vastaavat lääkeaineen ensimmäisen vaiheen muuntumisreaktiosta elimistössä. Kyseiset reaktiot ovat hapetus-pelkistys –tyyppisiä.

”Voimme kiinnittää mikrokanavan pintaan koko solun lipidikalvon, jossa sytokromi P450-entsyymit sijaitsevat. Entsymaattinen reaktio tapahtuu mikrokanavan pinnalla ja auttaa meitä tutkimaan esimerkiksi lääke-lääke –vuorovaikutusten mekanismeja”.

”Mikrofluidistiikan avulla voidaan myös ennustaa, millaisia muuntumistuotteita lääkeaineesta syntyy ja mitata, ovatko tuotteet toksisia. Jos reaktioissa syntyy useita tuotteita, mikrosirulle voidaan kytkeä laitteisto, joka erottaa tuotteet toisistaan. Sen jälkeen ne voidaan mahdollisesti myös tunnistaa sirulla”.

Erotusmenetelmistä Sikasen ryhmässä on tutkittu muun muassa elektroforeesia ja kromatografiaa.
”Erityisesti elektroforeesi on erinomainen miniatyrisoinnin näkökulmasta. Jopa minuutissa voidaan erottaa iso joukko yhdisteitä, mikäli ne sopivat erotettaviksi elektroforeesilla”.

Mikrosirut entsyymireaktoreina – Tiina Sikasen haastattelu

Entsyymireaktori voidaan tehdä jopa paperille

Tutkijoiden mielikuvituksella ei ole rajoja, sillä reaktori voidaan tehdä jopa paperipohjaiseksi. Tällaisesta on valokuva alla. Paperipohjaisella alustalla on yhteensä 24 hiuksenohutta mikrokanavaa, joissa reaktioita voidaan tehdä yhtä aikaa rinnakkain. Tätä paperipohjaista reaktoria Sikasen ryhmä on kehittänyt yhteistyössä Aalto-yliopiston professorin Patrick Ganen ryhmän ja Omya International Ltd:n kanssa.

Mikrofluidistista tekniikkaa kehitetään jäljittämään myös molekyyli-molekyyli –vuorovaikutuksia elimistössä

Ravinnon mukana altistumme huomaamattamme erilaisille lisäaineille ja samaan aikaan saatamme syödä myös lääkekuuria. Miten niin sanotut ylimääräiset kemikaalit vaikuttavat elimistössämme lääkeaineiden käyttäytymiseen? Vastausta ei täysin tiedä vielä kukaan, mutta Tiina Sikanen sai vuonna 2012 Euroopan tutkimusneuvostolta apurahan tutkiakseen ja kehittääkseen tekniikoita, joita tarvitaan näiden molekyyli-molekyyli –vuorovaikutusten tutkimiseen mikrofluidistiikan keinoin.

Tiina Sikanen kertoo molekyyli-molekyyli –vuorovaikutusten tutkimisesta

Tiina Sikanen alkaa pipetoida paperipohjaiselle sirulle.

Sirulla on 24 mikrokanavaa, joissa voi tehdä reaktioita rinnakkain.

Tiina Sikanen kertoo paperipohjaisesta reaktorista.

Tiina Sikasen tutkimusryhmä on mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa uudessa, professori Jari Yli-Kauhaluoman johtamassa SUDDEN-hankkeessa. Sikasen ryhmä pyrkii siruteknologian avulla syventämään ymmärrystä lääkkeiden ympäristöriskeistä.

Jutun toimitus ja valokuvat: Sisko Loikkanen

Esa Puukilainen niputtaa työssään kemian opinnot ja harrastuksen

Vauhti Speedin toimitusjohtaja Esa Puukilainen kouluttautui kemian tohtoriksi ja eteni toimitusjohtajaksi pitkäaikaisen suksihuoltoharrastuksen siivittämänä. Suksivoiteiden kehittämiseen tarvitaan kemian osaamista ja uusinta tietoa suksen pintojen ja lumen, jään tai veden välisistä vuorovaikutuksista. 

Esa Puukilainen ja Vauhdin värikkäät tuoterivistöt.
Vauhti on valmistanut suksivoiteita Suomessa jo yli 100 vuotta 

Vauhti Speedin toimitusjohtaja Esa Puukilainen ihailee Joensuun valtavia, valkoisia lumikasoja ja toteaa talven vihdoin edistyneen siihen vaiheeseen, että kelit kelpaavat hiihtämiseen. Suomi on nyt lumen vallassa, ja suksivoideyrityksessä tämä tarkoittaa huippusesonkia, kun hiihtoharrastajat ja kilpahiihtäjät kiiruhtavat laduille.

Vuonna 1912 suksivoiteiden valmistukseen perustettu Vauhti tekee yhä suksien voiteluun tuotteita, jotka toki nyt ovat aivan erilaisia kuin yli sata vuotta sitten. Nykyiseen tuotekirjoon kuuluvat pitkälle kehitetyt, eri keleihin sopivat luistovoiteet, pitovoiteet ja nestemäiset tuotteet.

Tuotantolaitos on Joensuun Käpykankaan teollisuusalueella. Puukilainen kehuu yrityksen kotikaupunkia erinomaiseksi toimipaikaksi.

”Meillä on täällä hyviä yhteistyökumppaneita, tavarantoimittajia ja yliopisto. Luminen talvikin jatkuu täällä yli puoli vuotta, mikä takaa sen, että voimme lähteä jopa tehtaan pihalta testaamaan tuotteitamme”, hän iloitsee.

Parin vuoden ajan Vauhdilla on ollut yhteistyötä suksivalmistaja Fischer Sports GmbH:n kanssa. Vauhti toimittaa Fischerille voide- ja huoltotuotesarjaa, jota tämä myy omalla nimellään. Yhteistyö laajenee ensi kauteen ja takaa Vauhdin tuotteiden jakelun Fischerin myyntiorganisaation toimesta Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Ranskaan ja Venäjälle.

”Meillä on Fischerin kanssa lisäksi tiivistä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyötä, ja selvitämme esimerkiksi suksen yläpinnan käsittely- ja hoitoaineita. Saamme heiltä myös uusia pohjamateriaaleja ja uusia kehitysversioita, joihin testaamme tuotteitamme”.

 

Yritys ja yliopisto tekevät yhteistyötä pintailmiöiden tutkimuksessa

Suksivoiteen kehittäminen perustuu tietoon siitä, miten lumi ja jää hallitaan suksen eri pinnoilla. Joensuussa voidevalmistaja on tutkinut näitä vuorovaikutusilmiöitä yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kemian laitoksen kanssa. Tutkimusyhteistyöstä putkahtaa ulos yliopistollisia opinnäytetöitä ja tulevana keväänä esimerkiksi väitöskirja, jonka Puukilainen on esitarkastanut.
Vauhti puolestaan hyödyntää tieteellisiä tuloksia tuotekehityksessä.

Seuraavassa podcastissa professori ja kemian laitoksen johtaja Mika Suvanto Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta ja toimitusjohtaja Esa Puukilainen valaisevat yritys-yliopisto -yhteistyönä toteutettua pintailmiöiden tutkimusta.

Pintailmiöiden ja materiaaliteknologian tutkimus yhdistää yliopistoa ja yritystä. Kuvassa professori Mika Suvanto, joka on kemian laitoksen johtaja Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa sekä Vauhti Speed Oy:n toimitusjohtaja Esa Puukilainen.

Haastateltavana Mika Suvanto ja Esa Puukilainen. Ensin kysymyksiin vastaa Mika Suvanto ja sitten Esa Puukilainen.

Suksivoide on tarkkaan harkittu kemiallinen tuote

Suksivoiteeksi ei kelpaa mikä tahansa voideseos vaan tuotteet syntyvät tarkkaan mietittyinä teknologiatuotteina, joiden suunnittelu nojaa uusimpaan tietämykseen suksen pinnan sekä lumen ja jään tai veden vuorovaikutusilmiöistä. Vauhdin esitteessä suksivoiteet mainitaan vahateknologiatuotteina.

Suksen pohjamateriaali on yleensä korkeamoolimassaista polyeteeniä, joka sisältää myös lisäaineita kuten grafiittia.

Suksivoiteiden koostumus vaihtelee käyttöolosuhteiden mukaan. Luistovoiteessa on suoraketjuisia parafiinivahoja, joissa hiilivetyketjun pituus määrää voiteen kovuuden. Lyhyistä hiiliketjuista syntyy pehmeää vahaa ja pitkistä kovempaa. Luistovoiteet sisältävät myös fluoriyhdisteitä, jotka parantavat veden- ja lianhylkivyyttä.

Pitovoiteissa on lukumääräisesti enemmän erilaisia ainesosia, muun muassa kumimaista raaka-ainetta, joka lisää sukseen tarraavuutta ja tuo parempaa pitoa.

Tehtaalla voidemainen tuote syntyy sulattamalla ja sekoittamalla. Nestemäisten tuotteiden valmistukseen kuluu useita tunteja. Valmis homogenoitu massa pullotetaan pullotusautomaateilla.

Vauhti Speedin pullotuslinja on uusinta tekniikkaa.
Pullotetut tuotteet etenevät kauniisti jonossa.
Vankka harrastus ja osaaminen avasi tien suksivoideyritykseen

Esa Puukilainen on harrastanut maastohiihtoa lapsesta alkaen. Nuorena hän kilpaili kansallisella tasolla ja kiinnostui jo silloin suksihuollosta. Hän toimi ensin huoltohommissa seuratasolla, sitten Suomen Hiihtoliiton maastohiihdon huoltoryhmissä ja lopulta viiden vuoden ajan A-maajoukkueen huoltoryhmän jäsenenä.

Kilpahiihtäjän urasta Puukilainen ei haaveillut vaan alkoi vuonna 1995 opiskella Joensuun yliopistossa kemistitutkijan koulutusohjelmassa.  Gradunsa hän teki Joensuun yliopistossa suksenpohjamateriaalin ja suksivoiteiden karakterisoinnista.

Väitöstutkimus syntyi samasta aihepiiristä, kun hän paneutui polyeteenin ja polypropeenin vedenhylkimisominaisuuksiin ja siihen, kuinka pintarakenteilla ja lisäaineilla hylkimistä voidaan tehostaa.

Väitöksen jälkeen vuonna 2007 Puukilainen siirtyi tutkijatohtoriksi Helsingin yliopiston kemian laitokselle, jossa professorit Markku Leskelä ja Mikko Ritala tarvitsivat osaajaa tutkimaan atomikerroskasvatuksella tehtyjen pintojen rakenteita.

Puukilaisella oli tuossa vaiheessa jo vankka pintakemian osaaminen, joka laajeni näinä vuosina kattamaan myös epäorgaanisia ohutkalvoja. Kun Suomen Olympiakomitea perusti vuonna 2011 urheiluteknologiaohjelman Sotŝin vuoden 2014 talviolympialaisia varten. Puukilainen kutsuttiin vetämään projektia, jossa vierähti pari vuotta osa-aikaisesti. Tämä syvensi Puukilaisen jo ennestään vahvaa osaamista suksipintojen vuorovaikutuksista talviolosuhteissa sekä huoltoryhmän jäsenenä että kemistitutkijana.

Niinpä hänet vuonna 2014 kutsuttiin johtamaan tuotekehitystä Vauhtiin, ja vuodesta 2016 hän on toiminut yrityksen toimitusjohtajana.

Esa Puukilainen kertoo urastaan ja suksivoiteista.

Talvikausi on kiireistä aikaa, mutta Esa Puukilainen ehtii piipahtaa myös alan messuilla ja kilpahiihtotapahtumissa, joissa Vauhdilla on yhteistyötä suksihuoltoryhmien kanssa.
Jutun toimitus ja valokuvat: Sisko Loikkanen