Suomen lipun muodosta ja väreistä käytiin keskustelua 1850-luvulta lähtien. Erityisesti ruotsinkielinen osa väestöstä asettui tukemaan Suomen vaakunaan perustuvaa punakeltaista leijonalippua, jota vasta itsenäistyneen Suomen senaatti esittikin valtiolipuksi vuoden 1918 alussa.
Leijonalippua oli ehditty käyttää yleisesti vuoden 1917 maaliskuussa tapahtuneen Venäjän vallankumouksen jälkeen Helsingissä esimerkiksi valtioneuvoston, Teknillisen korkeakoulun ja yliopiston lipputangoissa.
Keväällä 1918 käydyn verisen sisällissodan jälkeen kokoontunut eduskunta hyväksyi kuitenkin 28. toukokuuta 1918 maan lipuksi alun perin Zachris Topeliuksen jo 1850-luvulla esittämän siniristilipun, joka pohjasi pohjoismaiseen ristilipputraditioon. Lipun suunnittelivat taidemaalarit Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Kompromissina käydyn keskustelun pohjalta valtiolippuun päätettiin jättää ristin keskelle Suomen vaakuna.
Koska Snellmanin ja Tuukkasen esityksessä ei lipun värejä määritelty riittävällä tarkkuudella, valtioneuvosto pyysi värikemisti Väinö Matti Juho Viljasen antamaan luonnontieteelliseen määritelmään perustuvan ohjeen käytettävistä väreistä. Lipun värin kerrottiin olevan meren, eli ultramariinin sininen ja valkoinen.
Viljanen oli käytännöllisen väriopin ja tekstiilien teollisen värjäyksen todellinen asiantuntija maassa. Saatuaan päästötodistuksen Polyteknilllisen Opiston kemian osastolta vuonna 1899 hän toimi hetken aikaa Forssa Oy:n viimeistelyosaston johtajana, kunnes lähti pitkälle opintomatkalle useisiin tunnettuihin oppilaitoksiin ja teollisuusyrityksien palvelukseen Saksassa, Englannissa ja Hollannissa.
Palattuaan Suomeen Viljanen työskenteli kotikaupunkinsa Tampereen teollisuuskoulun ja tämän jälkeen Tampereen Teknillisen Opiston kemian opettajana. Hän jatkoi myös teollisuuden palveluksessa toimien 1910-luvulla sekä Tampereen turkisvärjäämö Oy:n että Väriteollisuus Oy:n toimitusjohtajana. Viljanen oli myös joitakin vuosia aikaisemmin julkaissut väriteoriaan perustuvan yleistajuisen oppaan Värien sommittelu.
Viljanen oli luonnollinen valita lipun värien määrittelyn tehtävään myös, koska hän toimi 1918 sisällissodan aikana perustetun Vaasan senaatin alaisen, maan teollista toimintaa ohjaavan kauppa- ja teollisuuskomissionin apulaisjohtajana ja vuonna 1919 sen johtajana. Vuonna 1919 hän toimi myös Suomalaisten Teknikkojen Seuran puheenjohtajana.
Koska kysymyksessä ollut tehtävä edellytti laajaa hyväksyntää suomalaiselta kemistikunnalta, Matti Viljanen kutsui joukon kemistejä neuvotteluun koskien värien määrittelyn menetelmiä. Värien määrittelemiseen ei 1919 ollut nykyisenkaltaisia luonnontieteellisiä menetelmiä, joten lipun värit sidottiin kaupallisiin väriteollisuuden tuotteisiin, joiden mallit säilytettäisiin pimeässä huoneessa. Tämä tapaus johti Suomalaisten Kemistien Seuran perustamiseen huhtikuussa 1919.
V.M. J. Viljanen toimi sittemmin 1920-luvun lopulla Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana ja hän sai 1935 vuorineuvoksen arvon.
Kirjoittaja: Panu Nykänen